Se tunne kun makaa pää toisen kainalos katsellen toisen silmiä mutta ajatukset pyörii muualla.

Se tunne kun haluis huutaa ja olla oma itsensä mutta toinen sulkee suun suudelmilla.

Se tunne kun haluisi käpertyä peittoon ja painaa pään tyynyyn mutta toinen tulee viereen silittämään.

Se tunne kun haluisi vetää kännin mutta ottaakin antabuksen.

Tätäkö mie loppu elämäni haluan?

Tähänkö mut on luotu? 

Pervoilen ja olen kiltti mutta haluisin huutaa tunteeni julkisiksi.

Haluisin että toinen ymmärtäisi ja katsoisi mua kuin ihmistä eikä säälivästi ja rauhoittaisi jos itken.