Heipä hei vaan.

Tää neiti taas veti 16pv viina putken tossa ja nyt 2pv ollut selvinpäin ja parempi olo vaan tulee tunti tunnilta... tai noh viime yön morkkiset seurana tässä istuskelen... Olin eksällä ja se oli OIKEESTI ku takiainen....yritin "juosta" karkuun sen tarvetta jutella ja olla lähel... En tiiä jotenkin en anna itelleni lupaa semmoseen koska en mie enää ees tiiä mitä tahdon vaikka tiedän että meist ei toisaalta tuu ikinä mitn vakavampaa ku nyt.... tai siis monien asioiden pitäis muuttuu... Mut toinen jotenkin eilen tuntu hyvälle vaikka kielsin senkin tunteen itseltäni... Mies joka ensin sanoo mulle päiväl ku sinne meen että on kuulemma antan liikaa toivoa ja sit sanon takas et  ne toiveet on kyl kuolleet ja kuopattu, rupee soittaa mulle rakkauslauluja ja kertoo et tuntee mua kohtaan jtn. toisaalta täs päivän aikana miettin tahtoks se vaan seksii koska sitähän se yritti kovin ja piilotti min kengät et sais mut alas kuuntelee ja juttelee sen kaa....Noh en tiiä jotenkin se läheisyys ahdisti mut jotenkin tuntu hyvälle olla toisen lähel jne. koska se tietää mist mie tyksin ja mist en :( argh.... Aamul ku heräsin nii tajusin morkkiksen ja mietin jo varpasilleen kotiin lähtöö mut pakkohan min oli kengät ja avaimet ylhäält hakea... En mie sit oikee osan sanoa mitn muuta ku juoda pari kuppia kahvia ja lähtee kotiin vähin äänin... Noh ei siin viel kaikki se mies josta puhuin teille aikasemmin se johon ihastuin jne soitti miulle tänään ja puhuttiin pitkäst aikaa kunnolla mut en mie tiiä voinko enää ajatella siitä mitn hyvää.. Se haukkun min pari kaverii homoiks jne uhkaillut... "äijäillyt" En mie tiiä enää siis mitä ajatella mistäkin.... tai et mitä ees pitäis ajatella... toi mies on jo näin alussa ihan liian omistushaluin vaikka siit nyt selvin vaikka ja mitä mut en mie tiiä enhän mie itekää oo mikään pyhimys... kaukana siitä mut en mie sen eksii ja eksän kavereit lähe tollee haukkuu mitä se nyt tehnyt mut kyl mie ymmärrän et se pelkää menettää miut mut asiat vois hoitaa eritavalla.... Joo siis kylhän miekii toisaalt oon täs nyt yrittän kysellä pariltakin eri naispuoliselt eksän kaverilt onks niil mitn vaikka ei se kuulu mulle hittoakaan mut ei tulis mieleenkään heitä lähtee uhkailee jne. En mie oo semmoin... Mie oon vaan vainoharhainen vaikka tiedän faktat et onnellinen pitäis olla jos eksäkii jonkun löytäis... ehkä tilanne ois sit toisaalta ihan eri jos eksäl ois joku "hoito" mut äh.... Se sanon monest et pärjää hyvin yksinkin ehkä minkii pitäis ottaa siit mallia mut mie en tiedä miksen osaa olla yksin :( vaikka kuinka yritän... ja kaikki min "jutut" on yleensä aina tommosii ongelmii miulle tai min läheisille :( Enks mie ikinä opi... Eksä tosiaan ei oo ongelma mulle... se auttan hemmetist... oikeastaan enempi ku kukaan mies ikinä... Se kestän paljon takiani.... Mie en oo ikinä ollut mikään "helppo" tapaus vaikka kuinka yritän niin aina min mukana tulee kasa ongelmii... :( Eksä ollut vahvan min kaa vaikka ollaan yhdeskii hakattu päätä seinään ja tapeltu monest mut aina ne selvitetty tavalla tai toisella... Eilen just eksälle sanoin etten mie kävis niil jos kokisin pelkoa saada siel itselleni pahanmielen... Jotenkin sinne meno on aina ollut toisaalta helppoa mut en mie tiiä miksei eilen tuntun tai siis jotenkin ahdisti varsinkin ku toinen koski vaikka samalla hetkel mie olin taivais..... ja halusin lisää vaikka työnsin eksää vaan pois :( argh... mikä hemmetti siin on...? tottumusta vai rakkautta? Mie oon työntän monta ihmistä elämästä hölmöilylläni pois mut eksä on ollut vahva ja jaksan pysyy vuodest toiseen rinnalla toisaalta.... Se taitaa nähä mussa jtn sellast mitä moni muu ei.... argh.... mur.... että sellasta tällä kertaa......!!