En tiedä haluanko jatkaa ns koirana olemista elämässäni vaikka tunnen Pöpöä kohtaan paljon.. Hän auttanut mua elämässäni paljon enemmän kuin kukaan mutta eilen tuli taas esille se känni riita kun yritin tappaa ja nyt mietin onko tämä oikein että tässä istun ja toinen toisaalta alitajunnallisesti miettii noita peläten. En halua että minua pelätään mutta en voi sitä luvata etten koskaan enään flippais... Mietin todella mitä haluan... Sammuttaa tekesi mieli valot ja kadota... En halua selittää vanhoja asioita ja satuttaa.. Hän polttaa minuu kuin kynttilää ja miusta tuntuu että tukehdun.. Tää korttitalo kaatuu yksi kortti kerrallaan.. Oiskohan aika laskea irti ja miettiä molempien mitä haluamme vai haluammeko..? Minä en tiedä itse ainakaan henk.koht mitä haluisin.. Syliin tekisi mieli kömpiä hänen ja itkeä yksi kyynel ehkä kaksi.. Koskaan en varmaan pääse irti jos en itse uskalla kääntää sivua.... Mietin olenko sitä mitä hän vaatii vai yritänkö vain miellyttää.. Haluisin niin jutella mutta nyt on olo että mieluummin vaikenen... En haluisi enään että kumpikaan meistä kärsii mutta toisaalta tämä tilanne on vaikea vaikka myönnän että ei tästä kumpikaan nauti... Aina joku juttu tulee eteen että katoamme toistemme elämästä mutta toisaalta omat voimat on loppu ja tekisi mieli vaan jatkaa yksin tätä matkaa vaikka tuo ihminen tekee minut onnelliseksi olemalla ystävä rinnallani mutta minulla olisi omakin koti ja oma aika tekisi varmasti molemmille hyvää... huoh....