Nyt siitä on melkein viikko kun riitelimme ja melkein 4pv kun hain tavarani ja hyvästelin sinut... tuntuu pahalle ikävä se vaan kasvaa. Ei auta tilannetta että soitit ja ahdistaa koska oli puhelin äänettömällä... Mie en kehtais lähettää sinulle edes tekstiviestiä et on ikävä. En ole ikinä ollut ruikuttavaa tyyppiä. Yritän selvitä päivä kerrallaan mutta tuntuu et mitä enemmän yritän unohtaa sitä enemmän rakastan sinua. En tiiä tapasin uuden kivan miehen alun mutta taas vertaan teitä... Sinun kanssasi kaikki oli niin luonnollista mutta en tiedä mitä tämän uuden miehen kanssa tulee vai tuleeko... Tekisi mieli pyytää sinut kanssani kävelemään rantaan mutta minua pelottaa. pelottaa että satutan... pelottaa et loukkaan. Teen hirveästi elämässäni virheitä mutta sinun kanssasi kaikki tuntui vaivan arvoisille... en tiedä kai sinäkin ansaitset parempaa kuin minut ihmisen joka työntää kaikki läheltään... !! :( Täytän pian vuosia ja mietin miten niitä juhlistan? Tuskin varmaan mitenkään... Nyt taustalla soi yölinnun sitä saa mitä tilaa biisi ja sie voisit laulaa minulle noin. En tiedä ryven varmaan itsesäälissä mut en tiedä onko meillä keinoja enää korjata tilannettamme enkä toisaalta kyllä tiedä haluanko edes...? Olet minulle se jota rakastin ja vihasin samaan aikaan... Äh... mein on off suhde oli kaikille outoa annettiin virheet toisillemme anteeksi mutta myös oli asioita joita kumpikaan ei voi unohtaa... ei vaikka haluaisi.. Sinä panit suurinta osaa kavereistani ja siskoani annoin anteeksi ja rakastin.. Annoin jopa anteeksi sen että vaihdoit minut lennossa ystävääni jota petit kanssani kai sekin kertoo jotain? Minäkin tein virheitä suhteemme aikana menin esim sänkyyn siskoni miehen kanssa ja nukuin miespuolisen kaverini vieressä vaikka lupasin sinulle että tulen kotiin. Isän kuoleman jälkeen jokin minussa muuttui... Ei minua kiinnostanut sinun tunteesi eikä edes oma lapseni tunteet.. kiinnosti vain päihteet ja mistä niitä saisi lisää... yritin kauheasti pitää sinut lähelläni mutta en luottanut itseeni ja menin tekemään hölmöjä tajuan kyllä että sinä olet kyllästynyt oravan pyöräämme... :( Kaikkea kestänyt monta vuotta... Kestit jopa minun vankila reissuni ja rakastit minä tuhosin kaiken... rakastan sinua ihan liikaa ja nytkin itku tuli.... mutta elämä jatkuu....!!! pakkohan sen on!!! En vihaa sinua enkä toivo että sinäkään minua...!! Tuskin koskaan tulet lukemaan tätä mutta  päiväkirjana mie tätä blogii pidänkin ja itselleni helpompi saada ajatukset paperille...!!