Olin reissus perjantaist lähtien. Menin sinne koska halusin selvittää asiat ihmisen kanssa...

Selvitinkin ja sain uutta potkua elämääni. Tapasin jopa Pöpön isänkin ja tajusin ettei se taida niin pahasti vihata miuta ku Pöpö antan ymmärtää. En tiedä jotenkin ajatukset aika pyörryksis tosta reissusta.. Oli tosi kivaa oikeesti nautin ihan kympillä siitä että sain vaan olla miettimättä asioita tai siis oikeastaan mietin liiaksikin mutta toisaalta taas en stressan mistään. Nyt mietin josko muuttais elämänsä suuntaa..  kattelen asuntoi ja mietin josko sitä jossain kohtaa pääsis jatkaa omaa elämää... Oikeammin jos totta puhun haluisin pois Pöpön silmistä tai siis oikeastaan pois sen valvovien silmien alta... Ei tää oo ihmisen elämää elää näin että toinen vahtii ja huutaa päivittäin milloin mistäkin... Meinaa pää hajota ku toisaalta tuntuu et oon sinkku mut toisaalta tuntuu et oon niin kahlittuna...  En saa päättää omast elämästä juuri mitn enkä oikeastaan saa tavata ketä haluun. Oikeammin en saa tehdä mitään just niin ku itsestäni tuntuis hyvälle koska toi vahtii vaikka toisaalta onhan se hyväkin että se vahtii mutta en jaksa tota sen kontroilimista...  huokaus