Tiedän et moni haluisi päästä lähelleni henkisestikin mut elämä on opettan minut suojakuoren taakse piiloutumaan... outoa mutta totta et täs maassa ole kuin yks jonka olen uskaltanut laskea elämääni ja näyttänyt millainen nainen suojakuoren takaanta löytyy... en tiedä mikä pelottaa mut varmaan se et luottamus ihmisiin on nollassa... yritän olla kovempi kuin oonkaan enkä voi myöntää virheen sattuessa että syy olisi minussa... auon turpaani ja isottelen... olen kuin mikäkin villivarsa jota mieheni koittaa rauhoittaa..... Min yli ei vaan hypitä noin vaan... outoa eikös?Noh elämää tää vaan on....