Aloin tos miettii et miten elämäni onkaan muuttun ja miten muiden... 10v sit menin parhaimman ystäväni kans Pöpölle kahville ja sinne sit jäinkin ja taidan olla välil vielkin siel... aikalailla nykyään kuitenkin elän omaa elämääni ja omil säännöil... Harva oikeesti tietää miten elän... Ystävälle sanoin et välil ihan unohdan et se raskaana (vaikka onnellinen olen hänen puolestaan) mut siis ku miul on meno päällä nii tylsää sähläillä ns yksin... :/ En ees oikee tiedä et miks sähläilen mut lääkärillekin ke sanoin et ku en oikee osaa pysähtyä vaikka toisaalta pitäis... Moni lähel oleva näkee sen et kui oon muuttun ja sen että aina pitäis olla jtn tekemässä tms. Mut toisaalta nyt oon ollu viikon aika rauhassa ja antanut itselleni aikaa miettiä elämäni suuntia.. Pian kotka vaihtuu johonkin muuhun kaupunkiin mut siitä en teille viel kerro... läheiseni kuitenkin suurinosa tietää suunnitelmistani ja siitä et juna lippu jo ostettu enkä tiedä palaanko tänne vaikka täällä olen onnellisempi kuin missä mutta kuitenkin... rakkaus ei ole kuitenkaan sitä että kuljetaan yhdessä vaan että annan toiselle mahdollisuuden onneen jos sitä ei kanssani löydä.. En mie halua tuhota toisen elämää tällä äärettömällä elämän halullani... En ole kuitenkaan viel ihan varma et mihin kaupunkiin eka meen mut sen tiedän 100% et meen...... mut joo taidanpa mennä takas rapsuttelee karvaista kaveriani ;)