Elämäni pitäisi olla täydellistä, mutta miksi sitten joka ilta nukahdan miettien uskallanko?

Painajaiset rinnalla kulkee yöllisen unen. Herään vähän väliä ja en tiedä miksi. Kemiallista unta on ikävä vaikka tiedän ettei se kannata.. En halua ikinä enään nukahtaa päihteiden avulla. Perheeni juhlii tällä hetkellä siskoni 30v päiviä ja se saa minut jotenkin omituiseksi. Tiedän syyn miksen voi olla paikalla enkä todellakaan jaksaisi ollakkaan katsomassa kun muut juovat itselleen hyvän olon mutta toisaalta se tunne että he ovat siellä enkä voi olla heidän kanssaan saa kyyneleet silmiini. TIedän että siihen miksen voi olla siellä on syy. Siskon mies ei hyväksy minua koska en ole hänen muottiinsa sopiva mutta se jotenkin saa minut vihaamaan itseäni. Tiedän että minulla on rinnalla kulkemassa ihmisiä jotka eivät ajattele minusta noin ja jotka ovat tukena. Toisaalta tässä kohtaa olen epävarma itsestäni ja mietin kannattiko minun muuttua. että tätäkö tämä tulee olemaan joka vuosi. Muut pitävät hauskaa ilman seuraani. toisaalta olen valinnut elämäni ja olen onnellisempi kuin ikinä mutta toisaalta nää hetket saa miettimään päätökseni negatiivisia puolia. En halua olla suosittu. en halua olla sekaisin tai riidellä. ja siksi hiljenen kirjoittaen teille. En halua valittaa perheelleni. heille joiden elämä on erillaista kuin minun.