Eilinen meni ihan loistavasti paitsi et selkä heitti juntturaan ja päätä särkee mut muuten aivan loistava olo.... Rauhallinen olo ja hymy irtoaa mut en tiedä.. kaipaan mut en uskalla avata toista luuria ku en halua lukea ikävä viestejä ku pyysin aikaa... Eilen ois tehnyt mieli huutaa ääneen ku tuntuu ettei Pöpö tajua mist sille juttelen... mut ihanaa et on tuossa... Siskon mies sano eilen baaris ku oltiin et Pöpön seura on miulle vaan hyväst ja näkee kuinka nautin elämästä... Helmikuus tulee vuosi selvää elämää ja sama meno jatkuu... Jokainen päivä on uusi haaste ja voitto... Mie rakastan oikeastaan tätä nykytilannetta... En löydä valittamista mistään... mut joo jos hyökkäis hampurilaisaterian kimppuun ja sit kömpis peitonalle takas....Sopisko?