Aloitetaampa ihan alusta tai siis siitä mist alkoholismia sai alkunsa,..

Olin 18v kun muutin pois laitoksesta kaverini kanssa kimpassa. Olimmehan molemmat jo täysikäisiä eikä meitä pidätellyt mikään tai kukaan... Noh muutimme kimppakämppään jossa asuimme vain hetken kunnes kaverini löysi uuden miehen elämäänsä.. Minä jäin asumaan karkkariin kuitenkin ja päästin lapsuuden ajan ystävät elämääni.. Noh majailimme ystävän kanssa ystäväni siskon luona ja yllätys yllätys dokailimme... ja miehiä oli jokaiselle monia... sitä hurmaa kesti sen aikaa kun ystäväni sisko tuli raskaaksi ja ystäväni uskalsin laskea elämäänsä rakkauden.... Noh minä en kuitenkaan osannut siinäkään kohtaa rauhoittua.. olinhan tottunut menoon ja meininkiin... Noh tutustuin uusiin ihmisiin bilettämässä olessani.. Miehet oli siinäkin kohtaa mulle vain hupia.. En uskonut koskaan että törmäisin ihmiseen joka saisi minutkin rakastamaan... viinahan oli siinä kohtaa minulle kaikkea suurempi asia... En halunnut olla päivääkään selvinpäin... ja jos olin niin aina löytyi mies joka tarjosi ja josta oli hupia yön verran... Noh mieheni astui kuvaan ja aluksi en luottanut häneenkään... muutama vuosi meni rauhallisesti toisaalta... Mutta kun isäni kuoli ja sain keskenmenon poikamme syntymän jälkeen niin elämä taas palasi samaan mitä se oli ollut alussa... Luulin että ongelmat poistuvat kun oon vaan sekaisin.. tuli vedettyä kaikkea mahdollista ja säädettyä jopa niin pahasti että meinasin joutua linnaan avunannosta tappoon... Noh hovissa tuomioni kaatui koska olin vain istunut autossa kun silloinen säätöni kävi perimässä velkojaan.... nykyinen mieheni näki kuitenkin lävitseni ja tiesi etten ole niin kova mitä annoin päihtyneenä ymmärtää... Antoi jopa asuntonsa käyttööni kun olin vetänyt päihteinä asunnon vuokrarahat... Lopulta rahaa ei ollut niin aloin tehtailla petoksia joilla kustansin päihdeongelmaani..  Noh tuota kesti viimeiset vuodet.. Kunnes löysin itseni taas vankilan porteilta vankikuljetus autosta.. En koskaan silloin ajatellut että kotkaan palaisin mutta  tässä nyt istun ja mietin vuosien säätöjäni.. Poltin monta siltaa takanani ja edelleenkään moni ei edes katso minuun päin mutta moni on nyt sanonut että kuinka olen muuttunut.. En vain tiedä itse uskoisko, koska pelkään että seuraavassa ongelmassa taas palaan entiseen... Olihan se kivaa olla sekaisin mutta nyt selvinpäin olen vasta oma itseni... Outoa... Kuvittelin aina että selvä elämä  ja rehellinen olisi tylsää ja  onhan tämä mutta joo... Edelleen mietin kaipauksella välillä noita "vapaita" aikoja vaikka tiedän kyllä et nyt olen vapaa ja määrään itse elämäni suunnan eikä päihteet niin ku ennen.. Mie en voi sanoa että olisin täysin absolutisti nytkään mutta enää päihteitä ei mene joka hetki... ei edes joka päivä... Ja  rikollinen kierre loppui kun palasin kotkaan viimeiseltä reissulta... En halua enään ikinä vankilaan... En mistään hinnasta... Tän vuoden joulun haluan viettää tuon ihmisen kanssa joka seissyt vuosia rinnallani ja kestännyt paljon takiani... pari kertaa jopa on meinan saada puukosta sekä saksista kun olen ollut päihteissä.. Noh onneksi tiedän ettei riidellä voi yksin ja eilen kuulin että moni tietää ettei tuon miehenkään kanssa elämäni ole helppoa... mutta silti seisomme tässä ja toivon että vielä joskus voisin unohtaa menneisyyden "ongelmat" mutta sen ajankohta ei ole nyt vielä... Pitää nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja soittaa aika että pääsisin puhumaan ammattilaiselle näistä asioista joiden takia en voi täysin  jatkaa elämää tulevaisuutta päin... Mie en voi sanoa että menneisyyteni olisi ollut täydellinen mutta jos en olisi elänyt niin kuin olen niin en olisi tässä ja tälläinen niin kuin olenkaan. Kipu kasvattaa... En ole vieläkään kokonainen mutta yhdessä mieheni kanssa kestän nämä maailman paineet ja houkutuksia olen oppinut välttämään... Osaan nykyään sanoa EI joka oli ennen vaikeampaa kuin mikään... Jokainen varmasti miettii et miks oon koko aika kotona mut tää tääl oleminen on maailman ihanin asia mutta toisaalta min pitää aina tsempata itseäni kun ulos lähden etten ratkea ryyppäämään.. En halua enään ikinä vetää putkea ja lopulta kärsiä viikkojen krapulaa ja morkkista... Asiat haluan kuntoon ja haluan jatkaa rauhallista elämää varovaisin askelein...... Siinäpä teille taas avautumista....