Juttelin tos yhden pitkäaikaisen ystäväni kans ja jotenkin tuli semmoinen olo täs et pakko kirjoittaa teille naisena olemisen vaikeudesta... Se että olen ens juhannuksena pyörinyt 10v samanmeiehen kanssa ja välillä tuntuu et hän pitää miuta ihan samanarvoisena kuin miespuolisia kavereitaan jotka ovat tisseissäni tai perseessäni kiinni. En jotenkin tajua et miks mut joo Pöpökin tykkäää naisellisista avuistani mut silti välil tuntuu et hän ei ymmärrä että olen nainen jolla on tarpeita.. ja siks välil eksyn muiden miesten lähistölle koska toisaalta välil tuntuu etten saa kotona sitä mitä kaipaan vaikka toinen onkin henkisest lähellä ja kuuntelee jne mut välil toivoisin et hän ottais miut rajust keittiönpöydällä yllättäen... Nykyään enemmän juttelemma seksistä kuin harrastamme vaikka toisaalta on niitäkin hetkiä et enemmän harrastamme ku puhumme,... en tiedä mikään ei oo hyvin mutta toisaalta kaikki on hyvin... rakkautta ei ole harrastaa joka päivä seksiä vaikka välillä haluisin että olisi... Naisena oleminen on vaikeaa... henkinen puoli "suhteessamme" on kunnossa mutta fyysinen takkuilee jos takkuilee... ja nyt joku varmaan ajattelee että olen aivan kamala ihminen.....