Täällä ollaan hengissä fyysisesti. Henkisesti välil aika loppu...

En ees tiiä mikä ahdistaa aina välil niin ettei sängyst pääse ylös??!!??

Toisaalt kaikki on hyvin ja toisaalt elämäni on aika kaaosta. Noh elämä on... Jokainen päivä ilman päihteitä on koettelumusta. Jokainen hetki ilman on yhtä tuskaa...

Jokainen minuutti on elettävä. Kaipaan kainaloon mutta toisaalta en.

Kaipaan vapautta joka minulle suotiin kerran jos toisenkin.

Olen vapaa mutta olo on kuin elinkautis vangilla.

Työnsin kusipäiset ihmiset läheltäni ja nyt elän ilman heitä ja tääkin on aika paskamaista mutta pakko yrittää jaksaa en haluu enempää kärsimystä elämääni. 

Tuijotan tota miestä ja hymyilen vaikka sisälläni pauhaa. 

Kysymyksiä päässä on tuhat ja sata joihin etsin vastausta.

rakastan ehdoitta pelkään ehdoilla noilla jotka elämääni asetettiin.