Kaikki hehkuttaa et kui tekevät kakkuja ja ostelevat lahjoja isilleen... Kukaan ei oikee tunnu tajuavan mitä huominen päivä meille merkkaa.... kynttilät viedään taas haikein mielin norskaan ja kirotaan isän lähtöä... Perheenä josta puuttuu tärkeä tekijä... Ikävä on kaikilla meillä kova.... Vuodet vierii mut edelleen jokainen meist kärsii omalla tavallaan.... Ikävä muutti muotoaan hyviks muistoiks mut silti nää hetket saa melkein itkemään sitä tunnetta kun muistaa miten isä lähti eikä jättänyt edes viestiä... Ainoa mitä tiedetään on se että isää häiritsi eniten se että meidät lapset piti jättää tänne..... Isä rakasti meitä kaikkia ylisydämensä... <3