Heipodei vuan

Mie elän rauhallista aikajaksoa ja mietin onko tää min ja ton yhden touhu mennä liian vakavaks... Alko tos aamul heräilles pelottaa ku katselin ku se jäi nukkuu viel... Viihdyn ja nautin elämästäni mut joku täs ei natsaa.. Pelot alkaa tosiaan ottaa valtaansa et osaanko elää rauhallisesti koko loppu elämäni vai onks tää taas tyyntä myrskyn edellä... En tiedä joku sitoutumiskammo alkaa iskee taas.. Toisaalta minust on tosi ihana et toinen on vieres ja tukee miuta olee rehellisel tiel elämässäni mut toisaalt pelottaa ku on päässy niin lähelle... et mitäs jos tapahtuu jtn.. satutanko taas vaan itseni vai uskaltaisinko vihdoinkin vaan painaa kaasua ja antaa mennä täysillä järki mukana kuitenkin...?? näihin tunnelmiin taidan men hakee tuolt kahvia ja tunnustella hiukan lisää näitä ajatuksiani... Jos sitä nostais kissan pöydälle täs ja puhuis toisenkin kanssa näistä mietteistä ja kattois mitä se mieltä mistäkin.... :)