Tiistai iltana kerroin Pöpölle oikeastaan kaiken mitä oon säätänyt elämässäni menneisyydessä ja nykyhetkenä.... sain osumaa mutta tällä kertaa koen että se oli täydellisen aiheellista koska itsepä olen tehnyt asioita joita en haluis et sekään tekee miu selän takana... Noh menetin varmaan ainakin yhden ihmisen elämästäni olemalla rehellinen ja se kirpasee mutta tällä hetkellä pöytä on täydellisen puhdas salaisuuksista ja miun on paljon helpompi hengittää... En tiedä mitä Pöpö oikeastaan kaikesta ajattelee mutta ehkä hän kertoo jos kysyisin... Eilen ainakin kainalo kelpas ja lohdutti kun itkin... Kerroin että oikeesti oon ihan paska ihminen ja Pöpö jopa pyys anteeks lyöntiään... Toisaalta päätin joskus että viel kerrankin ku käsi osuu naamaani lopetan tän leikin mutta toisaalta minä mokasin ja pahasti niin en yhtään ihmettele miks hää taas nosti kätensä....  En mie voi ku vaan nyt päättää mitä jatkossa ja yrittää puhua Pöpön kanssa asioista ja mietteistäni... En haluisi loppu elämää toisaalta pelätä koska tälläinen tilanne tulee uudelleen mutta toisaalta miun ois korkee aika kattoa peiliin ja tajuta että osaan joskus olla ylirasittava vaikka kuinka yritän olla "nätist" Huusin naama punasena Pöpölle asioita jotka oisin voinut kertoa selvänäkin tai olla kertomatta.... Mie en vaan jaksan enään salata kaikkea... Mie en vaan oikeesti ole tämmöinen... pelottaa oikeesti aika kauheasti et mitä täst eteenpäin.... mut ehkä tän oli tarkotus mennä näin ja tää vahvistaa meitä...? siis ehkä?