Nyt tilanne on se että haluisin kysyä isältä monia asioita... Äitil varmaan menee hermot ku kyselen hänelt asioita menneisyydestämme... Moni sitä mieltä et miul on läheisriippuvaisuus ja siks  kestän paljon paskaa Pöpön suunnalta... Kai se on vähä niinkin mut toisaalta jos mie ite mokaan niin en voi odottaakaan et toinen tois kukkia ja ois rakastava oma itsensä. Kurinpalautus sai miut oikeesti ajattelee tätä kaikkea.. Ystävä sano tos yhtenä päivänä et jos ei saa kotoa sitä mitä haluu nii sen hakee muualta... hmm... mie päästin Kalan lähelleni ja menin tiettyjen rajojen yli... Puhuin hänelle kaikest ja toisaalta nyt tuntuu et hää käytti miu heikkouksia hyväkseen vaikka toisaalta ei asia oo niin.... En mie enään tiedä ees et miks näin jälleen...?  Monelt harmilt ois vältytty jos oisin kuunnellu järkeä enkä sydäntäni.... Miust oli ihana puhua avoimest edes jollekin... tuntuu et Pöpön kans tää puhumattomuus vie meidät erilleen... vaikka toivoisin ihan muuta....Toivoisin et voitais olla yhdes loppu elämä mut en mie saa yksin parsittua näit palasia yhteen jos toinen ei ole valmis edes yrittää korjaamaan kaikkea sitä mitä korjattavissa olisi... Moni kotkassa hokee sitä että miks istun siel edelleen vaikka ei edes seurustella... Moni läheiseni näkee et miul paha olla mut kukaan ei tajua et miks syytän itseäni kaikesta...? Ehkä mie vaan oon semmoinen ihminen... osaan hyvin tuhota asiat jotka on hyvin.... Tiedän et tää itsensä syyllistäminen on väärin koska ei kenenkään pitäis kestää tämmöstä mut miksen syyttäis itseäni koska tiedän tehneeni väärin vaikka ei Pöpö tunnu taas kaikkea muistavankaan mitä sille sanonut ja mitä oon tehnyt.... huoh... ottaiskhaa kahvia lisää ja polttais tupakan? Sit voiskin alkaa soittelee ihmisille ja toivotella huomenia vaikka nyt kyl tuntuu sille et vois käpertyä peittoon ja itkeä.... mut en alennu moiseen... Haluan selvittää ihmisten kanssa välit vaikka se ois viimeinen tekoni.. En vaan oikeesti ole tämmöinen paska.......