Olipas ulkona kylmä... nyt istun tässä läppäri sylissä peitonalla ja hymyilen...Sain juteltua ihmisen kanssa joka tuntee miut ja joka ymmärtää... joka sai miut hymyilee kertomal älyvapaita juttuja ja sai miut ajattelee muuta kui negatiivisia asioita ja sairauttani... Ei se tee musta paskempaa ihmistä kuin muista vaikka olenkin alkoholisti... toipuva mutta kuitenkin.... Elämän tuomat arvet on kasvattaneet musta jtn mitä on vaikea selittää.. Seison omilla jaloillani... Lennän omilla vahvoilla siivilläni.. En valita turhista enkä itke enää niin paljon kuin ennen... Rinnallani seisoo ihmisiä jotka tukee vaikka en itse sitä niin ymmärräkkään... On ihmisiä jotka näkevät pahat päiväni mutta silti halaavat.. Olen oman elämäni kuningatar ja vain haamu entisestä...Tiedän mitä olen ja en halua palata entiseen... On ihmisiä jotka kuvittelee että olen edelleen se sama vaikka eivät tiedät totuutta... Se on huvittavaa koska haluaisin että ihmiset tutustuu ja antaisivat minulle mahdollisuuden näyttää muuttuneeni. Olen tehnyt elämässäni pahoja asioita kun vedin alkoholia. Yritin jopa tappaa ihmisen jota rakastin kun olin hautautunut vihani alle. Ihminen antoi anteeksi ja sitä ihmettelen välillä kovin mutta olen saanut vastauksen että välittää liiaksi kun olen kysynyt asiaa.. Välillä tuntuu että tuo ihminen säälii mutta sekin tunne menee ohi kun tuo saa minut uskomaan noiden typerien ajatusten säälistä olevan vain mielikuvituksen tuomaa hallusinaatiota... Pitää keskittyä niihin asioihin jotka tuovat hymyn huulille ja niihin ihmisiin jotka saavat mulle hyvän olon... Ei saa antaa elämän lannistaa eikä ajatella niin et elämän pitäis olla yhtä ruusuilla tanssimista koska elämään kuuluu ala/ylä-mäet... Jokainen päivä on erillainen mutta jokaisesta päivästä voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa.. Riidat kuuluvat elämään eikä niitäkään pidä ottaa henkilökohtaisesti mutta ei niitä pidä itse kehittämällä kehittää. Asioista pitää osata jutella ja keskustella eikä niin et hyökkää heti vastustajan päälle. Aikuisuus tuo mukanaan omat haasteet mut jos osaa asennoitua oikein niistäkin selviää... Kun olin kännissä luulin olevani mukava ja hauska enkä tajunnut että olen kaukana siitä. Nykyään hmiset viihtyy seurassani ja sanovat suoraan asian. Jotkut ovat jopa sanoneet että selvänä olisin täydellinen kumppani mutta kännissä olen kuin helvetin esijumala. Sen olen itsekkin huomannut ja tiedän itse. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan herätä todellisuuteen. Psykologinkn kuusaalla sanoi että jos olisin jatkanut sekoilua olisin ennen pitkää löytänyt itseni haudasta tai vankilasta istumasta elinkautista. Viha mitä kannoin syvällä sisälläni kerääntyi ja purkaantui jolloin sekosin. Löysin aina uusia keinoja tehdä muiden elämästä helvetti, jopa ihmisten jotka eivät tosissaan olleet tehneet mitään sellaista miksi heidän pitäisi kärsiä. Kohdistin sen paskan niihin ihmisiin jotka yrittivät auttaa ja saada silmäni avautumaan. Jopa äitini sai osansa ja juuri ennen kuin suljetulle jouduin huusi puhelimessa umpi väsyneenä että voisin tappaa itseni. Se oli hänen viimeinen keinonsa saada minut menemään itseeni ja saada takaisin tähän maailmaan se pieni ihminen jonka oli synnyttänyt ja kasvattanut rakkaudella mutta joka vain vihasi maailmaa. Välillä tuntuu että olen yksin tunteideni kanssa mutta sitten tajuan jälleen etten todellakaan ole. Olen kasvattanut suojamuurin ympärilleni ja vain sen muurin lävitse pääsee luottamukseni voittamalla. En mielelläni kerro asioista joita pidän sisälläni. En uskalla päästää ihmistä rinnalleni kulkemaan ilman ns tulikoetta. Tiedän etten ole täydellinen itsekkään mutta tää miksi suojelen itseäni nykyään ehkä liikaakin on keino välttää niitä tilanteita ettei minuun sattuisi. Ei elämässä voi koko aikaa tietenkään itseään suojella mutta osaksi kyllä. Toisaalta kun pitää silmät auki ja antaa onnen tulla elämäänsä nii ei voi saada hatullista paskaa elämäänsä mutta sekään ei ole pois suljettua. Se ihminen joka sanoo ettei elämässään tapahdu mitään tuskin tekee itsekkään mitään muuta kuin erakoituu himassaan. Mutta nyt tupakka ja jatkan tuon kirjeen kirjoittelua.. ajatttelin vaan tulla teille jakamaan mietteitäni suuremmoisen päivän jälkeen...