Kaipaan jtn mitä aidan toisella puolella on mutta en oikein tiedä et mitä..?

Kun näen sinut herättyäni mietin päässäni miten laskisin irti...Olisiko helpompaa vaan unohtaa... En osaa olla sinulle sinulle rehellinen... Miten voisinkaan koska en ole itsellenikään...Olet minulle se turva vaikka työnsin sinut toisen syliin.. flirttaan ja sekoilen muiden kanssa koska toivoisin että huomaisit minutkin. rakastan sinua ihmisenä mutten miehenä. En osaa kai rakastaa ketään tai mitn. Kaverisi haukkuvat minua kylmäksi vaikka sinä tiedät etten sellainen ole.. Halusin tulla lähellesi mutta menen makkariin ja vedän oven perässäni kiinni. Painan pään tyynyyn ja vedän peitonkorville koska haluan piiloutua maailmalta. Sinä istut sohvalla etkä tajua edes kuinka paljon minuun sattuu. Miten voisitkaan koska en kerro. Esitän urheaa ja taistelen omat ongelmani yksin vaikka sinä auttaisit jos pyytäisin. Tiedänhän minä sen... Sinet luovuta osallani niin kuin moni muu ihminen. Sinä tiedät mitä olen ja mitä haluaisin olla. Silti asiat satuttavat. Se ahdistaa eniten tällä hetkellä että perjantaina join ja oli mukavaa mutta en toisaalta olisi saanut juoda. Tiedät sen.. Miksi annoit minun tarttua pulloon ja nauraa vaikka se on kiellettyä? Sinä nauroit kanssani ja meillä oli hauskaa mutta sekin on kiellettyä.. Ei entinen alkoholisti saa juoda känniä.. Ei ei..... Tämä kaikki taitaa olla liikaa pienelle ihmiselle.. Kaverisi haukkuvat minua kilpaan mutta ainoa jonka haluan uskovat minuun olet sinä eikä kukaan kavereistasi. Tiedäthän sinä sen? Tiedäthän sen etten tekisi mitn enään mikä satuttaisi sinua? Sinä olet alkanut luottaa minuun niin miksen minäkin voisi luottaa sinuun ?  Et ole pitkään aikaan säätänyt mitn mikä satuttaisi minua !! Miksi tämä kaikki tuntuu epätodelliselle?