Menihän tossa taas pari viikkoa ihan raiteilt poistues... Alko se vaarallinen elämä taas maistuu tai siis vaarallinen ja vaarallinen sanotaanko et päihteiden täyteinen... huoh.. Tietää taas et voi hyvin mielin selvänä oleskella... Tappelin monen ihmisen kanssa sanallisesti sekä fyysisesti.. Jotenkin outoa ku perusajatukseni on se et oon rauhallinen mutta sosiaalinen.. En mie ois halun palata siihen vanhaan ja vaikka vannoin ja vakuutin ettei siihen oo paluuta nii joo o.. kuinkas sitten kävikään... huoh.. Noh onneks en menettän sitä kaikist ns rakkainta hölmöilemällä ja täs nyt muutama päivä ihan vain juteltu kaikest mahdollisest ja nyt kasvatellaan luottamusta takaisin siihen mitä se oli ennen tota "retkahdusta" pikkuhiljaa hyvä tulee... täs nyt taas pitää keskittää energia noihin tuleviin juttuihin enkä anna itselleni yhtään löysää ettei se mopo karkkaa ihan kokonaan käsisistä... En vakuuta enää kelleen yhtikäs mitn vaan pysyn itse itselleni annettujen lupauksien takana suora selkäisenä.. Soitin jopa psykiatrille koska alintajunnassani on solmuja jotka pitäis oikeesti päästä purkaa jollee joka osais auttaa.. Nyt ois korkea aika alkaa hoitaa itseään eikä vaan hokea et kyl mie pärjään... Haluun todellakin vielä joskus et tää kaikki on hyvin.. Henkiset morkkikset kaato miut petiin tossa noin 6:ks päiväks... hereil olin sen verran et tupakan poltin ja otin lisää lääkettä et nukun lisää... Halusin toisaalta vaan unohtua mut toisaalta vaan unohtaa ja yritin nukkua olot pois mut edelleen ne kyl kiusana eikä sille voi mitn... itepä tyrin eli omin voimin tästä noustava varmasti... joo nyt taidan ottaa lisää kahvia ja käydä röökillä... että semmoinen avautuminen täl kertaa....