Huomenta.

Mie täs kelailen tätä päivää... oikeastaan maanantaita mietin... Käytiin pöpön kanssa sportissa ja tutustuin aivan ihaniin ihmisiin ja kuuntelin kui tuo äyäs yhdelle miehelle et panee miuta et tää mies ei saa panna... ööh mielestänihän mie olen sinkku ja panen ketä haluan.. toisaalt tää ollut tätä jo vuosia et toi väittää mein olevan sinkkuja ja et saamme tehdä mitä lystää mut mie en sit kuitenkaan saa tehdä.. noh elämä on... Ei vanha koira opi uusia temppuja... toisaalta ei se oo tolta mieheltä pois jos haluun tutustua uusiin ihmisiin ja ehkä joku päivä rakastua. Vai onko? Ei tapaaminen ja tutustuminen tarkota panemista heti ainakaan min kohdalla. Mie kyl näen ihmisii nytkin mut jotenkin toi ärsyttää.. En voi mennä baariin ja jutella ihmisten kanssa ilman et tuo tulee väliin höpisee mein menneisyydestä. Siis meil on MENNEISYYS mutta ei tulevaisuutta ku ystävinä. Se hokee sitä kaikille ja vois tajuta sen itsekkin päässään EIKÄ pilata min mahdollisuuksia saada elämääni jtn. Moni ihminen juoksee tota karkuun tai toisaalta sen omistushalua miuta kohtaan. Mie olen ku pässi jota tuo yrittää hallita. Vuosia ollut sama kuvio tosiaan. Herra kyl saa tehdä mitä lystää ja ku ärähdän ni saan kuulla asiasta, mut auta armias jos mie teen! Noh itseppä olen osani valinnut ja tapaan ihmisiä salassa. Toisaalta tää on aika shittiä etten voi elää vapaana vaikka sitä olen :/ Noh joo jos ottais kahvia ja miettis sit lisää tätä katastrofia?