Olo on tosi tyhjä... min ja Pöpön välit muuttu enkä usko et ne palaa entiselleen enään... Mie välttelen sen katsetta ettei huomaa et kuinka kusetin asiasta jonka ois tietysti voinut kertoa ihan suoraankin.. En vaan haluu loukata toista vaikka hän tekee sitä usein.. Mie ihmettelen miten se osaakaan olla noin rehellinen vaikka ei sen pitäis koska elämä on monimutkaista.. Nyt tekis mieli soittaa ystille ja juoruta.. itkeä ja huutaa... Mut ehkä tämä taas tästä.. Mie en tiedä oikein mitä täs viel tapahtuu.. mut en osaa olla paikallani.. tekisi mieli men kotia ja toivottaa toiselle hyvät jatkot... Mie haluisin vaan saada moneen asiaan vastauksia ja ehkä saankin jos niin on tarkoitettu... mut täl hetkel olo etten jaksa sen ja sen kaverin seuraa tänään vaikka mukavia ovat molemmat... Mie voisin huutaa... mut taidampa vaieta.. Kirjoitin eilen kivimuurien sisälle.. Outoa et sielt löytyn min elämän tärkeimmät ihmiset joihin voin luottaa.. tai noh ei kaikki läheiseni oo olleet linnassa mut kuitenkin... hmm.... Muutama päivä sit vedin rauhoittavia sen verran et saisin unta ja unohtuisin mut meille ilmesty lauma ihmisii tai siis bro ja Pöpö tuli sisälle asti tsekkaa oonks kunnossa.. Täl hetkel toivoisin etten ois olemassakaan.. Silmissäni on kylmät kyyneleet.. Eli en tiedä... tää mieli ala vaihtelee.. Viime yönäkää en nukkun ku koiran unta.. pitäis vetää koko liuska noit lääkkeit aina ei täst muuten tuu mitn... huokaus.... noh joo mie taidan tästä nyt mennä ja keittää lisää kahvia....