Tekisi mieli kirjoittaa sinulle.

En vaan löydä sanoja.

Tavailen kirjaimia.

Mietin lauseita.

Haluisin kertoa rakastavani sinua.

En vaan tiedä enään että uskallanko rakastaa.

En uskalla edes miettiä enään tulevaisuutta.

Elän epätietoisuudessa huoneessa hämyisessä.

En halua menettää yöunia miettimällä meitä, koska se ei auta että yksin mietin.

Tiedän että saamme asiamme kuntoon ajan kanssa tai niin uskon.

Rakastan sinua, mutta tiedän sen ettei minun tarvitse sietää kaikkea.

Jos et ole osannut mennä yhtään itseesi ja miettiä myös minun kannalta asioita, niin pelkaan ettei juttelu poista ongelmiamme vaan pahentaa niitä!

Kannattaako meidän edes yrittää enään??