Nyt ois napit korvis ja musiikki täysil... Pakko oli laittaa musat soimaan ja avautua teille siitä kuinka onnellinen olenkaan oikeasti.. Outoa... välil tää tuntuu oudolle ja pelottaa et koht tipahdan korkealt.. Tekis mieli mennä kotia.. En ees tiiä et miks mut jotenkin semmoinen olo etten kuulu oikee mihinkään tai siis sydänhän ei ole siellä mis kotia on vaan siellä missä on hyvä olla.. ja tässä miu on OIKEASTI hyvä olla mut pelottaa et tää on vain myrskyn edellä... Toi mies saa miut hymyilee ja nauraa aidosti.. Luotan häneen ja hää minuun mut välil mietin luotanko itseeni.... ? Kelpaanks mie tolle koko loppu elämän....? Haluun olla varma ennen kuin otamme ison askeleen... Ahdistaa jotenkin ku toinen ei oo tehnyt mitn miks epäilisin... ja toinen tekee muutenkin kaiken eikä vaan puhu..... rakastan mut... 

Kaiken hyvän lisäks mul ikävä turskaa ja rva valitusta... en ees tiiä et miks mut jotenkin semmoinen fiilis et voisin anella ja pyytää heilt anteeks mut oisko se sit miun elämän kannalta hyvä ratkasu.. toi mies kielsi miuta oleest turskan kans tekemis mut... Turskast tuli ystävä joka löys aina oikeat sanat.... Mie tuhosin noiden välit mut nyt jotenkin kaduttaa ku näen et molemmat kaipaa toisiaan ystävinä mut miu oma rakas ei ainakaan oikee osaa luovuttaa riitelyä... välil tuntuu et hää haluu aina sanoa sen vikan sanan.... outoa? Noh mies on mies... 

Rva valitukselt pyysin anteeksi ja enempää en ala anelee.. Jos ei mee kerral selväks ni saa miu puolest olla.. Ei jaksa ei... prkl.... 

Ottaiskhaa lisää kahvia ja miettis tätä kaikkea...

Peikkoa tapaan ens viikon ke :) <3 Oma rakas... syy miks nää kaks on elämäs mukana :) <3