Tänään tuli täyteen 6kk 3vk selvää elämää ja välil pohdin oikeasti miten tähän on päästy...? Oonko tehnyt yksin tän urakan mutta ilman läheisteni tukea en ois päässy tähän.... Ilman syyttäviä katseita taipaleen alussa en ois tajun itse et päihteet on ongelma... oisin jatkan elämää samallalailla ku ennenkin... Ekat kuukaudet meni ku sumussa miettien päivittäin ongelmiani.. Nyt oon osan laskea pikku hiljaa irti menneisyyden haamuista jotka ajoivat minut juomaan ja käyttämään muita päihteitä. Joka aamu nykyään herään aikaseen ja kävelen rantaan kun ystävä nukkuu... Tuijotan kosken pauhua ja hymyilen... tästä on vielä pitkä matka kuljettavana mutta uskon että kun puoli vuotta tuli täyteen selvää elämää niin tästä on hyvä jatkaa.. Ei tee edes mieli enään juoda tai nollata päihteiden avulla.  Tekee mieli vaan katsoa peiliin laittaa ulkoiluvetimet päälle ja mennä raittiiseen ulko ilmaan selvänä. En ole se sama Joccu joka olin puol vuotta sitten. Nauran avoimesti asioille ja itken jopa avoimesti. Pelkään kuitenkin että tulee päivä kun retkahdan koska on niin helvetist viel käsittelemättömiä asioita mutta niistä voin varmasti vielä joskus puhua. Kotkassa ei ole kuin kaksi ihmistä joille pystyn puhumaan asioistan ja näistä tunteista mitä käyn sisälläni. Moni ihminen sanoo että on helppoa olla selvänä. Onhan se minullekin mutta se että jos juon tiedän että putki alkaa ja elämä luisuu käsistäni ilman tahtoani.  Tuijotan monesti illalla ystävääni joka juo ja hymyilen kainalossa. Päässäni kuitenkin pyörii ajatus että miksen minäkin voisi juoda ja olla niiin kuin normaalit kohtuu käyttäjät? Tiedän sydämessäni etten voi tai siis edes halua yrittää juomista. Viimeksi yritin kännissä tappaa ihmisen jota rakastin tai siis rakastan varmasti vieläkin mutta eritavalla. On helpompaa sanoa rakastavansa ystävänä kuin kumppanina, koska jokainen kotkassa tietää menneisyytemme kirjon. En halua enään samanlaista helvettiä kuin meillä oli. Toivon että tulee päivä että tuokin mies raitistuisi koska tuli jo yö kun herra myönsi itkien humalassa olevansa alkoholisti. Se on eka ja vaikein askel myöntää asia ääneen. En tiedä muistaako ihminen sanomaansa mutta toivon sydämestäni että muistaa vaikka ei siitä puhukkaan. En ala apuani tyrkyttämään mutta jos tulevaisuudessa herra ottaa lisää askelia niin olen tukena ja apuna. Haluan että tietää ja tiedostaa sen että voi luottaa minuun niin kuin minä häneen. Haluan että tulee joku päivä eteen että voimme yhdessä kohdata maailman sillä tavalla niin kuin minä nyt kohtaan jo yksin. Päivä päivältä elämä tuntuu helpommalle ja helpommalle sanoa että ei kiitos vaikka päivittäin mietin viinan ottamista itsekkin. On paljon ihmisiä jotka varmasti ajattelevat tämän olevan jotain näyttämistä ja esittämistä olla juomatta mutta totuus on se että tämä on itselleni näyttämistä ja esittämistä itselleni. En yritä valehdella itselleni ja haluan näyttää itselleni selvänä niitä tunteita joita peittelin 4.5v kun päihteitä käytin tuhoten elämäni. En kaipaa ihmisiä rinnalleni kulkemaan jotka eivät usko sanojani. Kaipaan ihmisiä rinnalleni jotka kulkevat matkaani yhdessä ilman  epäluuloja ja harhakäsityksiä. En halua sekoilla ja säätää. En halua ihmistä sänkyyni vaan ystävän rinnalleni. Moni ihminen jota luulin ystäväksi on paljastunut selkäänpuukottajaksi. Päihteettömyys paljasti jyvät akanoista. Ystävät joihin luotan käyttävät alkoholia mutta silti seisovat rinnallani niin myötä sekä vastamäessä. Elämän tuulet heitteli miuta menneisyydessä paikasta toiseen ja en vieläkään ole löytänyt paikkaan. Olen ymmärtänyt sanonnan: Kotini ei ole siellä missä asun vaan siellä missä sydän on" oikean tarkoituksen. Tällä hetkellä hymyilen katseeni vaeltaessa olkkariin jossa Pöpö yrittää heräillä. Se että "elän" tällä hetkellä ihmisen kanssa jolla on aivan toisenlainen elämä kuin miulla ei tarkoita sitä etten voisi olla onnellinen. Olen onnellinen itseni kanssa omista tunteista. En voi toisen elämään puuttua paitsi auttamalla ja tukemalla toista päätöksissään nin kauan kun tukeni kelpaa. Välillä kuuntelen yöt kun toinen juo ja juttelee asioistaan ja seuraavana päivänä on hiljaa. Toinen ihmettelee minne hänen ystävät on kadonneet. Ne jotka olivat hänen elämässään mukana liiaksikin. Välillä kun kuuntelen Pöpön puheita mietin päässäni että olenko syyllinen siihen että hänen ystävänsä ovat kadonneet hänen luotaan. Totuus taitaa kutenkin olla hänen omassa elämässään ja alkoholin käytössään. Ei moni ihminen varmast jaksa katsella päivästä toiseen toisen juomista. Minen valita koska tiedän että Pöpössä on paljon muutakin kuin alkoholi. Olemme molemmat sinkkuja mutta omasta sinkkuudestani olen vastuussa. En halua ketään rinnalleni kulkemaan ainakaan juuri nyt koska en itsekkään ole vielä selvillä vesillä. Pöpön sinkkuus on taas varmasti alkoholin käytöstä johtuvaa. Ei moni nainen jaksa varmasti jaksa katsella joka päiväistä ryyppäämistä. Mutta uskon että tuo kun löytää oikean ihmisen tai oikeat keinot päästä juomisesta niin varmasti pääseekin. Toisaalta itse en olisi päässyt muiden ihmisen avustuksella tai pakottamisella irti juomisesta mutta kun tein itse päätöksen monien asioiden takia etten juo enään niin pääsin irti. Tarvittiinhan siihen kuukauden osasto jakso ja sekoaminen mutta kun kuntoutumaan pääsin ja avattua yhden solmun niin oli helpompi avata toinenkin... Tiedän että minulla on matkaa kuljettavana vielä mutta tällä hetkellä tuntuu että perustukset kun on kunnossa siihen on hyvä alkaa rakentaa pysyvää taloa. 

Nyt taidan hakea lisää kahvia, käydä röökillä ja laittaa musiikkia soimaan ja keksiä uuden aiheen josta telle jutella. Eli hetki.... :) 

No niin nyt on käyty röökillä...En kyl tiedä mist tähän kirjoittaisin.. Oikeammin mietiskelen päässäni tulevaisuutta.. tai siis tota reissuani. Se saattaa muuttaa elämääni tai oikeammin ainahan noi reissut saa miettii onko paluuta kotkaan ja silti palaan aina tänne samaan tilanteeseen. En osaa päästää irti Pöpöstä vaikka vannon AINA et nyt saa riittää... Meil menneisyys yhteinen mutta ei tulevaisuutta kuin kavereina. Pöpön ystävät ihmettelee miten niin ollaan kavereit vaikka seksi kuuluu elämäämme. Mie sitä mieltä nykyisin et miksi ei vois harrastaa seksiä jos on ystävä? Ei parisuhdetta tarvi seksiin. Minust tullut varmasti kylmä mutta en mie tunteita seksiin tarvi tuon kanssa. Oikeammin aina ku eksymme saman peitonalle olen tyytyväisempi ku pitkään aikaan koska tuo tietää mitä haluan. Ei min tarvi ääneen kertoa halujani eikä sitä mist tykkään ja mikä tekee hyvänolon. Yksi katse riittää jos toinenkin ja suudelma. Ennen  pidin hirveää meteliä sängyssä koska luulin että se kuuluu seksiin. Nykyään jos tuntuu hyvälle hiljenen täysin ja unohdan hengittää. Sitä ollaan naurettu porukassa että oishan se onnellinen kuolema kuolla orgasmiin. En vain tiedä mutta nautin kympillä ja sinä hetkenä unohdan kaiken muun. Unohdan jopa nimeni jos sitä siin kohtaa kysyttäis...  Seksi elämäni on täl hetkel aika täydellist.. En saa usein mutta sitäkin parempaa.. En kaipaa mitn yhden yön juttuja... mutta toisaalta e nekään ois pahitteeks.. toisaalta kaipaan jtn uutta ihmistä sänkyyni jonka kans kokeilla uutta koska välillä tuntuu aika ykstoikkoiselle tää saman ihmisen kanssa sekstailu ja tuntuu sille et kaikki on jo kokeiltu vaikka toisaalt tulee aina jtn uutta. Olen aina sanonut etten päällä ollessa laukea mutta tulihan sekin eteen tässä lähipäivinä. Tein sen omalla tyylilläni ja toinen tiesi miten saada mut rentoutuu... Eipä siitä enempää vaikka voisin hehkuttaa sitä hyvän olon tunnetta joka siitä tuli. Kahdesta ihmisestä tuli siinä tilanteessa yksi. Tuijotimme toisiamme ja samalla hetkellä tuntui muun maailman katoavan ympäriltä. 

Nyt taidan alkaa täyttelee tiskikonetta ja soittaa puhelun ystävälleni. 

Hyvät päivänjatkot teille :) <3