Hyvää yätä raksut!!  Miepäs jaksoin valvoa myähää nii nyt on hyvä aika kömpiä peitonalle unien ihmeelliseen maailmaan ennen ku hajoan lisää... Se tunne kun hymyilen läpi kyynelten... Alkoholismi on itseaiheutettu sairaus ja siitä parantuminen on omissa käsissä.. Mutta ei todellakaan helppoa.. En hae sääliä koska se on sairautta mutta olen itsestäni enemmän ku ylpeä että jaksan päivän kerrallaan taistella halujani vastaan... En kaipaa alkoholia elämääni!! Kaipaan ihmisiä joita olenkin saanut takaisin ja siitä iso kiitos teille rakkaille! Olette minun turvasatamani johon voin huonoina päivinäni rantautua ja itkeä olkapäätänne vastaan. En luota kaikkiin mutta niihin joihin luotan niin luotan tosissani ja 200% Olette ansainneet sen teoillanne ette sanoillanne. Teot merkkaa enemmän kuin tuhat sanaa!! Minä arvostan niitä ihmisiä jotka seisoivat rinnallani kun aloitin parantumisen ja seisovat edelleen. Olen kiitollinen teistä ja toivon että tulee päivä kun voin tehdä teidän hyväksenne saman jonka te teitte minun hyväkseni silloin! Olen löytänyt elämääni uusia ystäviä joihin kasvatan luottamusta ja kännäämis ystävät ns jääneet taakse. Moni heistä soittelee perään ja ihmettelee miksei minusta kuulu.. Miksi pitäisi? En halua enään palata siihen piiriin jossa alkoholi maistui, pantiin ketä lystää ja puukotettiin selkään "ystäviä" Olen oppinut virheistäni ja haluan elää alkoholittomasti. En kaipaa sitä tunnetta aamulla herätä krapulassa ja etsiä ekana pulloa käteen aloittaakseen päivän.. En halua enään koskaan yrittää tappaa ihmistä jota rakastin joskus miehenä nykyään ihmnen on mnulle ystävä. Lapseni isä on ollut tukena uskomattoman upeasti vaikka hän oli se joka kärsi eniten kun olin sekaisin. En välillä tajua sitä että miksi tuo ihminen jaksaa edelleen? Mutta ehkä vielä joskus ymmärrän. Nyt kuitenkin nukkumaan öitä!