jaahas.. heipsan kaikki blogin lukijat... taidanpa vähän taas kertoa elämästäni teille... Öööh mistäköhän aloittaisin.. Oon liikkun taas kauheest ihanien ihmisten kanssa ja järjestellyt kotia :) Oon alkan ns aikalisän ja välimatkan kautta tajuumaan että mitä on ku kaipaa toista lähelleen.. Olen tavannut monia miehiä ja jutellut monien kanssa mutta mikään ei saa minua tuntemaan kuin kotkalainen mies jota tiedän rakastavani.. Siinä ihmises on kaikkea mitä ihminen voi toivoa.. vaikka hakkaamme päätä seinään yhdessä ja erikseen niin en vaan osaa unohtaa.. Olemme eron jälkeen monesti vannoneet unohtamisen nimeen mutta aina palanneet toistemme läheisyyteen.. Tunnemme toisemme kuin omat taskut.. Rakkaus ei riittänyt ja valehteluni alkoi... mut joku täs meit yhteen koko aika työntää.. huumetta olemme toisillemme... :/ noh jooh nyt muihinaiheisiin....Micol isken uhmaikä.... :) äidin ihuna kiukku pussi <3  kotii oon kans laitellut (sain postis marimekon lakanat ja verhot :) ) mut nyt meen istuu säkkituolis tuonne aurinkoo kahvi kupin kera :) eli hyvin menee mutta menköön ;) tupareitakin pitäis järjestää :P