Keskiviikko ja olo on ku milläkin mittari madolla....

Ei voi ku hymyillä... Oikeammin mietin et oonkohan mie polyamorinen ihminen ku siis majailen eksän nurkissa joka roikkuu mius ku takiainen ja tunteita on molemmil khyl vaikka molemmat tietää ettei meist tuu paria enää ja nyt sit tapailen kivaa neitiä johon oon enempi ku ihastunut.... En tiiä tuleeks tästäkään mitn ku iski noi pelot päälle..... :/ Samat jotka tulee aina ku ihastun... tuntuu et toinen juoksee karkuun ku saa tietää miust kaiken.... toisaalta tää varmaan joku oma ongelma... äh... Ihastun nopeest mut sit ku pitäis alkaa sitoutua painan jarrut pohjaan ja iskee pelkotilat etten kelpaa näin vaikka toinen antais ymmärtää ja ois tehnyt kaiken et miul hyvä olla eikä oo antan mitn aihetta pelätä... Ehkä se on sitä ku on niin usein tullut petetyks suhteis mut ärsyttävää.... hmm... kahvikin on ehtin kylmetä.... Eksäkin näköjää heräs ja tutkii jtn hemmetin asunto papereit tuossa äkäsenä ku ampiainen... hmm... nukahti viereen illalla... jotenkin se ahdistaa et siit tullut tuommoin takiainen nykyään... tai siis jotenki se muuttun tai sit se on tajun et menettää miut jos ei pidä kiinni... Elän niin ku sinkut tai siis joo... Oon kannustan sitä etsii naista itselleen ku tuntuu et ois parempi jos löytäis moisen et päästäis miust irti mut ei... se vaan kilahtelee jos ees ehotan jtn kaveriani... Noh ehkä se löytää itse jonkun jos tahtoo... toivottavast pian ku en mie jaksa tätä eipäs juupas leikkiä mitä kestän jo vuosia