Heipä hei taas!

Kävin tänään eksältä hakees min villapaidan ja toisaalta oli hirveän kiusallinen tilanne ku en oikee osan sanoa ku typeryyksiä. Pelottaa nyt ottaa noit isoja askeleit ilman sitä mut en mie voi vaatia kauhalla ku oon lusikal saanut. ja toisaalta niin ku se itekii sanon ettei meist tuu ikinä enään mitn paria jonka mie kyl tajun jo aikaa sit. Ei omille tunteilleen kutitenkaan voi mitn. Mies jonka kanssa elit monta vuotta on yhtäkkiä menneisyyttä eikä ikinä enään tulevaisuutta kai se tuntuu pahalle vaikka onhan toi ollut tosiaan jo pitkään tiedos... Ei enää ees yritetä olla akvereita. Eletään niin erimaailmoissa mie oon vapaa ihminen ja se tahtoo pysyvyyttä. Mie haluun nähdä mitä elämäl tarjota ja haluun tietää mitä on aidan toisella puolella. Mie en ikinä enään rakastu tai ihastu edes. Kyl mie nyt keskityn siihen oman hyvin voinnin löytämiseen. ja siihen et löydän paikkani suomesta. Itkuhan sitä matkalla tuli mut parempi päästää nekin tunteet ulos jo eikä pidätellä. Täl hetkel kaikki tää on outoa ja se et nyt ei enää soitellakkaan eksälle et mites tää juttu menee tms vaan on seisottava omil jaloilla jotka on aika heikot viel mut ehkä ne täst vahvistuu. On mulla ystäviä jotka tukee mua tässä kaikessa ja jotka tietää et tää ratkasu on min omani ja teen tän sen takia että löytäisin sisäisen rauhan ja pääsisin vihdoinkin eroon tunteistani. Toisaalta ei ne ongelmat katoa vaikka muuttaisin minne mut min suurin ongelma on se etten osan päästää irti eksästä. Miten yks yö voi muuttaa kaiken omassa päässä ja ajatus tapasi. Se tieto kun tuli että pääsen muuttaa niin toi ilon kyyneleet vaikka tiesin et on monia asioita joita jään kaipaa... mut aina tulee uusia ihmeellisä asioita ja ainahan tänne voi palata jos mieli muuttuu... Jotenkin tuli paha olo siitä että eksä ei oikee tuntun välittävän min muutosta mut ehkä se vaan on helpottunut et muutan ja jätän sen vihdoinkin rauhaan? En mie tiiä... Onneks maailma on miehii täynnä vaikka ihan vain sänkyyn ;) vaikka siis totuus on se et eksän kanssa seksi oli fantastista. Vuosien saatossa opimme tuntemaan toisemme sil alal... Mie typerys en vaan tajun sitä ajois et miten fantasisen ihmisen kanssa olin sillo joskus yhdes. Nyt on tosiaan aika unohtaa vaikka toisaalta onhan meil yhdistävänä tekijä sellainen pieni ihme mutta ei lapsi ole syy olla tekemisis.... tiedän et tulee hetkii et tekis mieli lähettää viesti et ikävä jne mut sit on vaan kerättävä itsensä ja annettava toisen elää elämäänsä rauhas ilman et häiriköin...noh joo mut nyt taidan ottaa kupin teetä ja hetken viel pakkailla sit peitto korviin ja unille.....