katselen kuinka Pöpö vetää ruokaa tossa ja miu tekis mieli huutaa et minen kaipaa ruokaa, en rauhaa vaan menoa ja meininkiä. Rentoutumista "omalla" tavalla vaikka en myönnä olevani koukussa hyvään oloon. Jotenkin outoa et moni sanoo et pitäis mennä NA-ryhmään mut en mie koe olevani narkkari vaan kaipaisin sitä et joku kuuntelis vaan min murheita mut toisaalta mie oon omist ajatuksista yhtä pihalla ku lumi ukko talvella. En mie enään osaa edes hymyillä aidosti koska tuntuu et joku koht romahtaa ja sit tätä tyttöä viedään ja kovaa... Kissaterapiaa tulin saamaan vaikka ois tehnyt mieli jäädä kotia ja sulkea kännykkä. Se etten mie edes pidä itsestäni kasvaa päivä päivältä mut minkäs sille tekee? Näin isästä unta ja hän käski min katsoa peiliin ja hakea apua... mut mihin hakea apua jos ei koe että on ongelmia. Vaikeaa yrittää kellee ees jutella täst ku ei kukaan tunnu ymmärtävän enkä mie kehtaa kellee sanoa: Hei olen päihderiippuvainen tai en oikeastaan edes ole vaan olen koukussa hyvään oloon.  kelle mie yritän valehdella? itselleni? Pöpö tuskin tajuis jos nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin suoraan: voitaisko jutella....  tai ehkä se tajuis mut en tiedä uskallanks antaa mahdollisuuden sille yrittää edes näyttää et ymmärtäis kun en vielä oikein  ymmärrä itsekkään tätä tilaani.... vai onko minulla edes mitn tilaa.... hallitseeko päihde elämääni vai mie sitä päihdettä jolla saan hyvän olon itselleni...Tärkeintä on se täl hetkel et muut näkee mussa vahvan ihmisen... ei sil väliä et mitä oikeasti olen. En mie halua olla heikko paska...