Eilinen ilta meni oikeesti aika loistavasti... Syssen, bro:n, ystävien ja taavin kanssa... Patistin ystin ja Taavin baariin et pääsin ajoissa unille.. Sain vihdoinkin sanottua Taavin ystävälle etten ole ihastunut häneen.. en nyt enkä ikinä oo ollutkaan... Hei daa mie rakastan Taavia ni miks sen kaverit kuvittelee moisia..? Kysyinpä jopa et pitääks min muuttaa käyttäytymistäni ettei saa moisia singaalei jotka ei pidä paikkaansa.... Mie en oikeest vaan jaksais moista... Typerää... Olen aito oma itseni enkä esitä mitn. Kerron mikä vaivaa ja mikä ei... en mie sille voi mitn et oon kiva jne ihmisläheinen et siit saadaan kuva et oisin ihastun... Mie joo ihastuin joskus tosi helpostikin mut en enään koska tiedän paikkani.. olen tiennyt sen yli 10v ja aivan onnellinen edelleen että tuo mies on rinnalla.. Se ei määrittele miten elän eikä luettele sääntöjä miten asiat tehdään. Se antaa miulle tilaa elää elämääni mutta jos tarvitsen apua seisoo rinnallani auttamassa jos itse pyydän.. Ei auta muiden pyynnöstä... Haluaa kuulla sanat minun suustani jos tarvitsen apua... Outoa miten voi jostain ihmisestä olla tullu noin tärkeä ja rakas.. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman Taavia.. Mie voin vihdoinkin olla ihminen jota oon halun olla pitkän aikaa.. Outoa sanoa tää ääneen mut silti tää elämäni on oikeesti ihan mallillaa. En haluis hehkuttaa koska jotenkin tuntuu et kohta kaikki kaatuu päälle... huoh... noh semmost se on olla pessimistinen... mut nyt jos menis ja jatkais kirjan lukemista??  Öitä <3