Katselen tässä tietokoneen ihmeellistä maailmaa ja mietin oikeastaan miten erillaisia ihmisiä kotkaan mahtuukaan tai siis oikeastaan lähipiiriini. Minusta on ihana kun veljeni on alkanut viihtyä avokkeineen luonani. Kyllä mahastan huomaa että grillillä tuli rannassa kesä vietettyä ihanien erillaisten ihmisten seurana. Joka aamu herään Pöpön asunnon makuuhuoneessa ja mietin hymyillen miten olen onnellinen et on ystäviä jotka auttaa. Olen oikeammin kiitollinen siitä että nämä ihmiset jaksaa miuta kaiken paskan jälkeen. Kesä meni oikeasti aivan täydellisesti. Tuli käytyä lintsil ja tykkäril koska en juonut kaikkia rahojani. Syksy tuli hiipien ja nyt vain katson ikkunasta kun vettä sataa. Lehdet putoilevat puista ja talvi tekee tuloaan. Odotan innolla että ensimmäiset lumihiutaleet sataa maahan. Menneisyydessä mulla oli juu enemmänkin ihmisä lähellä mutta työnsin heidät pois käytökselläni mutta en valita. Nyt jotenkin on rauhallinen olo ku tiedän ketä on ja pysyy toivottavasti en koskaan aja heitä läheltäni. Toisaalta kaipaan entisiä läheisiäni hemmetist mut en mie tiedä mitä tekisin että saisin heidät takaisin elämääni. Olen muuttunut mutta en usko että tarpeeks miellyyttääkseni heitä.